Kirjoittanut Rasmus Thorup
Tässä artikkelissa tarkastelemme tapoja, joiden avulla alalla pyritään vähentämään proteiinijauheiden valmistuskustannuksia ja lisäämään niistä saatuja voittoja. Näiden tapojen myötä tuotteiden laatu on päässyt heikentymään huomattavasti. Tuomme esiin myös muita alalla vallitsevia ongelmia, joihin kuuluvat mm. proteiinijauheiden saastuminen ja mahdollisesti haitallisten ainesosien lisääminen jauheisiin.
Proteiinijauheesta on tullut viime vuosien aikana erittäin suosittu lisäravinne – ja kun jokin asia alkaa tuottaa rahaa, löytyy aina myös tahoja, jotka haluavat käyttää markkinoita hyväkseen. Heraproteiinia pidetään tyypillisesti markkinoiden parhaana proteiinijauheena sen suuren biologisen arvon takia. Tuotteessa on korkea proteiinipitoisuus sekä hyvin suotuisa aminohappokoostumus.
Heraproteiinin hinta on ollut nousussa usean viime vuoden ajan sen suuren kysynnän vuoksi. Tällä on kuitenkin ollut ikävä seuraus, sillä jotkin valmistajat ovat tietoisesti ryhtyneet huijaamaan asiakkaita erilaisilla tavoilla. Tämä tarkoittaa tarkalleen ottaen sitä, ettei kuluttaja voi joidenkin tuotteiden kohdalla olla enää varma siitä, että tuotteen sisältö on valmistajan lupauksien mukainen.
 Amino acid spikingEnsimmäistä laajalle levinnyttä huijaustemppua kutsutaan nimellä ’amino acid spiking’. Yksinkertaisuudessaan tämä tarkoittaa sitä, että proteiinijauheeseen lisätään suuria määriä kaikkein halvimpia ja vähiten tärkeitä aminohappoja – tällä strategialla pyritään tietoisesti alentamaan tuotantokustannuksia pienentämättä tuotteen sisältämää yhteenlaskettua proteiinin määrää. Kuluttajat huijataan näin uskomaan, että tuote sisältää todellista suuremman määrän käyttökelpoista proteiinia.
Proteiinijauheiden tuoteselosteessa proteiinien grammamäärä perustuu yhteenlaskettuun nitrogeenipitoisuuteen. Kuluttajalla ei ole minkäänlaista mahdollisuutta päätellä todellista aminohappokoostumusta grammoina ilmoitetusta proteiinimäärästä. Jauheeseen lisätyt halvat aminohapot pitävät proteiinin kokonaismäärän korkeana, mutta proteiinijauheen laatu on todellisuudessa huomattavasti huonompi muutetun aminohappokostuumuksen takia.
Eri yritykset täyttävät proteiinijauheitaan eri tavoin, mutta tietyt häikäilemättömät valmistajat täyttävät jopa puolet proteiinijauheidensa sisällöstä halvoilla aminohapoilla. Tämä tarkoittaa sitä, että juomasi proteiinipirtelö saattaa sisältää luvatun 30 gramman sijaan todellisuudessa vain 15 grammaa käyttökelpoista proteiinia.
Miksi tämä sitten sallitaan? Vastaus on yksinkertainen: koska siitä ilmoitetaan tuotteen ainesosaluettelossa. Samasta syystä näitä tuotteita on myös mahdollista välttää, jos vain viitsii lukea tuoteselosteen. Ensimmäiseksi on kiinnittävä huomiota siihen, minkälaista proteiinia jauheessa on käytetty. Kyseessä voi olla heraproteiini-isolaatti tai heraproteiinikonsentraatti. Muiden ainesosien kohdalla kannattaa kiinnittää huomiota yksittäisiin aminohappoihin. Useimmin käytetyt halvimmat aminohapot ovat glysiini ja tauriini. Nämä aminohapot maksavat vain murto-osan heraproteiinin hinnasta, joten voitot saadaan näin helposti maksimoitua.
BCAA-aminohapot ovat asia erikseen, sillä ne ovat korkealaatuisia ja edistävät tuotteen arvoa. Huomiota kannattaa siis kiinnittää erityisesti glysiiniin ja tauriiniin, sillä niiden käyttö on varma merkki siitä, että valmistaja on tietoisesti laskenut tuotantokuluja ja yrittää myydä tuotetta pienemmällä määrällä laadukasta proteiinia.
Käyttökelvottomat täyteaineet
Erilaisten halpojen täyteaineiden, kuten fruktoosin ja maltodekstriinin käyttö on toinen yleinen kikka, jota käytetään proteiinijauheiden valmistuksessa. Niillä pyritään ”ohentamaan” tuotetta ja alentamaan heraproteiinijauheen tuotantokustannuksia. Parhaimmassa tapauksessa tämä voidaan todeta tuoteselosteesta – pahimmassa tapauksessa asiaa ei mainita ainesosaluettelossa lainkaan. Tämä tarkoittaa jälleen sitä, että kuluttaja saa maksamaansa hintaan nähden liian vähän laadukasta proteiinia.
Otetaanpa esimerkki: alempana on näkyvissä tuoteseloste kuuluisan amerikkalaisen merkin tuotteesta, johon on lisätty maltodekstriiniä. Kun maltodekstriiniä lisätään tuotteeseen, jota markkinoidaan puhtaana proteiinijauheena, ei tarkoituksena ole kuitenkaan mikään muu kuin tuotantokustannusten alentaminen laadun kustannuksella.
Alfalaktalbumiinin eristäminenToinen alalla käytettävä muokkauskeino muistuttaa hieman amino acid spiking -menetelmää – tekniikka on vain päinvastainen. Halpojen aminohappojen lisäämisen sijaan jauheesta poistetaan arvokas proteiinifraktio. Tuloksena on niin ikään ravintosisällöltään köyhempi proteiinijauhe.
Heraproteiini koostuu erilaisista proteiinifraktioista, joista beetalaktoglobuliini, glykomakropeptidit (GMP) ja alfalaktalbumiini ovat suurimmat. Alfalaktalbumiini on erityisen mielenkiintoinen proteiinifraktio, sillä se sisältää suuren määrän haaroittuneita aminohappoja (BCAA = leusiini, isoleusiini ja valiini). Alfalaktalbumiini sisältää lisäksi paljon välttämätöntä aminohappoa, tryptofaania, joka on välittäjäaine serotoniinin ja neurosekretorisen hormoonin, melatoniinin, esiaste.
Alfalaktalbumiinia käytetään erityisesti kliinisessä ravitsemuksessa sekä imeväisravinnossa äidinmaitoa muistuttavan proteiinikoostumuksen valmistamiseen. Eristetty alfalaktalbumiini voidaan myydä paljon heraproteiinia kalliimmalla hinnalla, mikä tekee konsentroitujen alfalaktalbumiini-tuotteiden valmistamisesta taloudellisesti kannattavaa.
Alfalaktalbumiini voidaan eristää mm. heraproteiinista, jolloin jäljelle jäävä proteiini on ravintoarvoltaan huomattavasti heikompi kuin ennen. Tämä ei ole suoraan luettavissa tuoteselosteesta, sillä vaikka aminohappokoostumusta on muokattu, voi proteiinipitoisuus olla edelleen jopa 80%.
Jäljelle jäävää tuotetta ei pitäisi myydä tavallisena korkealaatuisena heraproteiinina, mutta juridisesti tälle ei ole kuitenkaan mitään estettä.
Tuotesekoitukset: ’The protein matrix’Toinen tunnettu temppu on markkinoida määrittelemättömiä tuotesekoituksia nimillä ’Protein Matrix’, ’Muscle Blend’ jne. Nämä tuotteet sisältävät tyypillisesti laajan sekoituksen eri tyyppisiä proteiinijauheita, vaikkei tuotteessa ole tarkemmin eritelty käytettyjen aineiden määriä.
Valmistaja voi vapaasti muuttaa tuotteen koostumusta sen mukaan, minkä proteiinityypin käyttö on kulloinkin edullisinta. Jos vehnä- ja herneproteiinin hinnat ovat alhaalla, muutetaan jauheen koostumusta siten, että nämä kaksi proteiinityyppiä muodostavat pääosan tuotteen sisällöstä. Ainesosaluettelossa voidaan edelleen mainita kallis ’heraproteiini’, vaikka jauhe sisältäisi sitä vain lusikallisen. Tuotteen sisältö perustuu siis raaka-aineiden hintoihin eikä siihen, minkälainen proteiinityyppi olisi ravitsemuksellisesti paras.
Sama käytäntö on tuttu myös täysin tavallisisten elintarvikkeiden valmistuksessa. Markkinoinnissa tuotteiden kerrotaan sisältävän tunnettuja ja laadukkaita raaka-aineita, vaikka todellisuudessa tuote sisältäisi niitä vain murto-osan. Tällaiselle markkinoinnille ei ole juridista estettä, vaikka tuote sisältäisi luvattuja raaka-aineita vain vähän. Kyseessä on elintarviketeollisuudessa vallitseva yleinen ongelma, joka valitettavasti heikentää valmistuksen läpinäkyvyyttä kuluttajien näkökulmasta.
Saastuneet proteiinijauheet: steroidit tai muut merkitsemättömät aineetTiedossa on lukuisia esimerkkejä tilanteista, joissa lisäravinteisiim ja luontaistuotteisiin on lisätty kiellettyjä aineita, joista ei ilmoiteta tuoteselosteessa. Vuonna 2003 tehdyssä saksalaisessa tutkimuksessa 634 eri proteiinijauheesta etsittiin anabolisten steroidien jäänteitä (Geyer et al., 2004). Tutkimus paljasti, että 15% lisäravinteista sisälsi nandrolonia tai testosteronia (anabolisia steroideja).
Kiellettyjä aineita on joko saatettu lisätä jauheeseen sen vaikutusten tehostamiseksi, tai sitten tuote on valmistettu samalla osastolla, jossa valmistetaan myös laittomia aineita. Jos valmistusosastoa ei puhdisteta riittävän hyvin eri tuotteiden valmistuksen välillä, voi toiseen tuotteeseen joutua jäänteitä laittomista aineista. Doping-testit reagoivat herkästi pieniinkin ainemääriin, millä on ilmeisiä seuraamuksia urheilijoille, jotka joutuvat testeihin usein.
Olympiakomitea (IOC) toteutti vuonna 2002 vastaavan tutkimuksen, jossa tarkastelussa oli 634 erilaista kaupoissa ja internetissä myytävää lisäravinnetta. Tuotteet oli ostettu 13 eri maasta ja 215 eri yritykseltä. Tutkimuksesta saatiin samantapaisia tuloksia kuin vuonna 2003 tehdystä saksalaisesta tutkimuksesta.
Andreas Kimergård Aarhusin yliopistosta toteutti vuonna 2013 tutkimuksen, jossa tarkastelussa olleista 24:stä lisäravinteesta 23:ssa todettiin olevan jäänteitä anabolisista steroideista. Tässä yhteydessä on kuitenkin mainittava, että tutkimuksessa tarkasteltiin nimenomaan korkean riskin lisäravinteita, joissa mainostetaan olevan yhtä tai useampia aineita, jotka estävät testosteronin muuntumista tai muulla tavoin nostavat testosteronitasoa.
Tutkimus ei siis kerro paljonkaan siitä, kuinka laajalle ongelma on levinnyt tavallisempien lisäravinteiden, kuten proteiinijauheiden, kreatiinin ym. valmistuksessa. Ongelman tulisi olla nykyisin hieman pienempi, sillä pro-hormonien käyttö lisäravinteissa on tänä päivänä kielletty USA:ssa ja monissa muissa maissa.
Maidontuotanto ja kasvuhormoneiden käyttö?
Proteiinijauheiden saastumiseen liittyy myös itse raaka-aineen eli maidon valmistuksessa käytetyt menetelmät. Harvat ajattelevat, että itse raaka-ainekin saattaa olla saastunut. Erityisen tarkkaavainen kannattaa olla BST-kasvuhormonin käytön suhteen.
BST on peräisin sanoista ’bovint somatotropin’ ja tarkoittaa naudan kasvuhormonia. Nisäkkäiden maidontuotanto lisääntyy raskauden aikana ja vähenee asteittain raskauden jälkeen. BST estää maidontuotannon vähenemistä ja ylläpitää näin suurta maidontuotantoa. Maataloudessa BST:n käytölle on löytynyt kiinnostusta siitä huolimatta, että eläimet kärsivät kasvuhormonin käytöstä ja maitoon päätyy näin suurempia määriä kasvuhormonia ja IGF-kasvutekijää. Keskustelua on käyty erityisesti siitä, onko korkeammilla IGF-pitoisuuksilla vaikutusta ihmisiin.
Normaaleissa olosuhteissa peptidihormonit eivät pääse imeytymään elimistöön vatsalaukusta, sillä hormonit hajoavat vatsassa ennen niiden imeytymistä. Näyttää kuitenkin siltä, että peptidihormonit pääsevät imeytymään ruuansulatuskanavasta maidon kaseiiniproteiinin avulla. Tähän asti ei ole kuitenkaan pystytty todistamaan, että IGF-kasvutekijää pääsisi imeytymään ruuansulatuskanavasta siinä määrin, että muutos näkyisi veren IGF-pitoisuudessa. Tiedossa on kuitenkin, että BST:n käyttö lisää nautakarjan riskiä sairastua moniin eri sairauksiin, kuten utaretulehduksiin ja erilaisiin raskaushäiriöihin.
EU on kieltänyt BST:n käytön maidon- ja lihantuotannossa Euroopassa. USA:ssa kasvuhormonin käyttö on ollut kuitenkin sallittua sekä maidon- että lihantuotannossa vuodesta 1994 lähtien. Tästä johtuen olemme päättäneet olla käyttämättä USA:ssa valmistettuja maitotuotteita (heraproteiinijauheita) omissa tuotteissamme. Ostamme kaikki maitotuotteemme eurooppalaisilta ja uusi-seelantilaisilta meijereiltä voidaksemme olla varmoja siitä, etteivät proteiinijauheemme sisällä kasvuhormonia saaneiden nautojen maitoa.
Raaka-aineiden alkuperä
Kuten edellisessä kappaleessa mainittiin, lainsäädäntö ja turvallisuussäädökset vaihtelevat maittain, minkä vuoksi proteiinijauheiden raaka-aineiden alkuperällä on myös suuri merkitys.
Tärkeimpänä tavoitteenamme ei siksi ole tarjota markkinoiden edullisimpia vaihtoehtoja. Tässä tapauksessa ostaisimme kaikki raaka-aineemme valmistajilta, jotka tarjoavat edullisimmat hinnat riippumatta raaka-aineiden laadusta ja elintarviketurvallisuudesta. Voisimme esim. laskea hintojamme vähintään 20-30 prosentilla ostamalla maitoproteiinijauheemme Itä-Euroopasta tai Kiinasta. Molemmissa tapauksissa hintojen edullisuudelle on syy: maat ovat tunnettuja huolimattomasta suhtautumisestaan elintarvikkeiden tuotantoon. Tämän vuoksi tuotteiden sisältämien raskasmetallien ja muiden vastaavien aineiden määrästä ei voida olla varmoja. Erityisesti Kiinalla on kontollaan lukuisia elintarvikeskandaaleja.
Tämä ei tarkoita sitä, että esim. kaikki Kiinassa valmistetut proteiinijauheet olisivat vaarallisia. Kiinassa valmistetut proteiinijauheet voivat olla myös hyvälaatuisia ja edullisempia kuin eurooppalaiset vaihtoehdot. Mitä enemmän maan talous ja yhteiskunta kehittyvät, sitä enemmän myös tuotteiden laatu paranee. Emme kuitenkaan tällä hetkellä halua ottaa minkäänlaisia riskejä, sillä kiinalaisista tuotteista on liian paljon huonoja esimerkkejä.
Teollisuusproteiini naamioituna proteiinijauheeksi
Laadukkaan heraproteiinin valmistaminen ei itse asiassa ole aivan helppoa – valmistus edellyttää makro- ja mikroravintoaineiden oikeanlaista tasapainoa sekä kaikkien aminohappofraktioiden täydellistä sisältöä. Prosessi on monimutkainen ja tyypillisesti vain noin 30% tuotetusta proteiinijauheesta vastaa vaatimuksia. Mitä jäljelle jäävälle tuotteelle sitten tehdään? Se myydään rehuteollisuudelle tai käytetään täyteaineina teollisesti valmistetuissa valmisruuissa.
Mutta mitä tapahtuu, kun maidon hinta nousee tarpeeksi ja heraproteiinin kysyntä on korkealla? Tämän seurauksena yhä suurempaa osaa syntyneestä ’teollisuusproteiinista’ aletaan myydä laadukkaana heraproteiinina. Tuloksena on heikkolaatuinen tuote, josta kuluttaja jälleen kerran joutuu maksamaan liian korkean hinnan.
Tietoon tulee tasaisin väliajoin tarinoita, joissa tunnettujen valmistajien proteiinijauheita testaamalla on saatu selville, etteivät proteiini- ja aminohapposisällöt vastaakaan sitä, mitä purkissa on luvattu. Poikkeavuudet ovat toisinaan erittäin suuria. Tämä voi johtua monista tässä artikkelissa kuvailluista syistä. Kyseessä voi olla myös ’teollisuusproteiinin’ käyttö. On kuitenkin todettava, että luonnolliset poikkeamat voivat johtua myös säilytyksestä, vuodenajasta ja monista muista tekijöistä. Nämä poikkeamat ovat täysin laillisia.
Kyseenalaiset lisäaineetVaikka EU:n säännökset kieltävät useimpien vahingollisten lisäaineiden käytön, käytetään elintarvikkeiden valmistuksessa edelleen joitain erittäin kyseenalaisia lisäaineita – esim. atsoväriaineita.
20. heinäkuuta 2010 voimaan tuli lukuisia uusia tuotteiden merkintää koskevia EU-säännöksiä. Atsoväriaineiden kohdalla tämä merkitsi sitä, että elintarvikkeisiin, jotka sisältävät vähintään 5 eniten käytettyä atsoväriainetta, on lisättävä seuraava lause: ”Sisältää atsovärejä, joilla voi olla kielteinen vaikutus lasten käyttäytymiseen ja keskittymiskykyyn.” Ottaen huomioon, kuinka paljon atsoväriaineiden haittavaikutuksista tiedetään, tuntuu absurdilta, ettei aineiden käyttöä kielletä kokonaan.
EU:n sisällä on nykyisin sallittua käyttää 11 erilaista atsoväriainetta:
- Tartatsiini (E102)
- Paraoranssi FCF (E110)
- Atsorubiini (E122)
- Amarantti (E123)
- Uuskokkiini 4R (E124)
- Punainen 2G (E128)
- Alluranpunainen AC (E129) (FD&C Red 40)
- Briljanttimusta PN (E151)
- Ruskea FK (E154)
- Ruskea HT (E155)
- Litolirubiini (E180)
Näitä atsovärejä löytyy monista eri elintarvikkeista, mutta erityisen usein niitä käytetään makeisissa, limsoissa ja mehuissa. Lisäksi atsovärejä käytetään tekstiilien ja nahkatuotteiden värjäyksessä.
Atsoväriaineiden ongelmana on, että niillä kaikilla on mahdollisia sivuvaikutuksia. Listan 7 alinta ainetta ovat voimakkaasti allergisoivia, ja 4 ylintä puolestaan ovat yhteydessä astmaan, nokkosihottumaan ja ripuliin. Tartsatiinin, paraoranssin, atsorubiinin ja uuskokkiini 4R:n on lisäksi todettu aiheuttavan ylivilkkautta lapsilla.
Tiettyjen atsoväriaineiden käyttö on kielletty, sillä niiden on todettu muodostavan karsinogeenejä (fenyyliamineja). On kuitenkin kummallista, ettei kiellosta ole tehty tätä laajempaa. Sallittujen atsovärien syöpää aiheuttavista ominaisuuksista ei ehkä ole todisteita, mutta koska väriaineet ovat keskenään hyvin samankaltaisia, voisi varovaisuudesta olla kuluttajille hyötyä - etenkin nykyisin, kun saatavana on lukuisia turvallisia vaihtoehtoja, joihin ei liity minkäänlaista terveysriskiä.
Atsoväriaineet ovat kuitenkin löytäneet tiensä myös lisäravinteisiin. Erityisen paljon atsovärejä löytyy USA:ssa valmistetuista lisäravinteista, sillä niiden avulla voidaan tuottaa asiakkaita paremmin puhuttelevia voimakkaita värejä. Voi olla vaikea selvittää, sisältääkö lisäravinne atsoväriaineita, sillä valmistajat käyttävät tyypillisesti lyhenteitä, ja ainesosaluettelot ovat usein hyvin pitkiä. Tässä esimerkki tunnetusta lisäravinteesta, jossa on käytetty Alluranpunaista (Allura Red AC):
AspartaamiAspartaami on kyseenalainen makeutusaine, lähinnä siksi, että sen on joissain tutkimuksissa todettu aiheuttavan syöpää. Ongelmana on ollut, että haittavaikutus on voitu havaita ainoastaan niin suurissa annoksissa, joita ihminen ei esim. limsojen kohtuullisella juonnilla pysty saamaan. Aspartaami on tähän mennessä maailman tutkituin makeutusaine, ja uusi metatutkimus (eli kaikkiin aiempiin tutkimuksiin perustuva analyysi) on osoittanut aspartaamin vaarattomaksi. Olemme kuitenkin kaiken varalta päättäneet olla käyttämättä aspartaamia tuotteidemme makeutusaineena.
Luonnolliset aromit ja keinotekoiset aromitOn varsin yleistä, että amerikkalaisista elintarvikkeista ja erityisesti lisäravinteista löytyy merkinnät ’luonnolliset aromit’ ja ’keinotekoiset aromit’. Aineiden avulla pyritään lisäämään tuotteisiin makua ja tekemään niistä houkuttelevamman näköisiä. Ongelmana on, että ilmaisu voi pitää sisällään suuren määrän erilaisia aineksia, mistä johtuen merkintä on varsin epäselvä. Esim. ’luonnolliset aromit’ luo vaikutelman luonnollisuudesta, siis aineista, jotka ovat peräisin luonnosta löytyvistä lähteistä. Merkintä on todellisuudessa kuitenkin erittäin väljä.
Suurin ero on aineiden välillä on se, että ’keinotekoiset aromit’ ovat 100% ihmisen valmistamia, kun taas ’luonnolliset aromit’ ovat alkujaan peräisin luonnollisista lähteistä. Aineita on kuitenkin jatkettu, puhdistettu ja jalostettu erittäin paljon. Niitä saa edelleen kutsua ’luonnollisiksi’, vaikka aineet eivät eroa paljonkaan keinotekoisista makeutusaineista.
Jos esim. mustikkajugurtin sanotaan sisältävän ’luonnollisia aromeita’, ei tämä tarkoita sitä, että jugurttiin olisi lisäty kuivattuja mustikoita, vaan pikemminkin sitä, että tuotteessa on käytetty mustikoista peräisin olevia kemikaaleja, joita on jalostettu ja puhdistettu. Luonnollisen ja keinotekoisen erottamiseksi on siis tarkasteltava molekyylitasolla havaittavia eroja.
Jos tuotteeseen on lisätty sekä keinotekoisia että luonnollisia aromeja, voi tuote sisältää todellisuudessa jopa 50-100 eri ainetta, kuten säilöntäaineita (esim. natriumbentsoaattia) tmv. Lisättyjen aineiden määrät ovat niin pieniä, etteivät ne aiheuta terveydellistä riskiä, mutta niiden käyttö vähentää kuitenkin tuotannon läpinäkyvyyttä. Kuluttaja ei siis todellisuudesssa tiedä, mitä hänen ostamansa tuote sisältää.
Käsite ’luonnollinen’ on ahkerassa markkinointikäytössä erityisesti USA:ssa, jossa sen avulla kuluttajat huijataan uskomaan, että ostetut elintarvikkeet olisivat peräisin luonnosta. Tuotteet myyvät näin enemmän, mutta myyntipuheet ovat kaukana totuudesta. Keinotekoisten makeutusaineiden, aromien ja muiden vastaavien aineiden käytössä ei ole mitään väärää, kunhan aineet ovat testattuja, tutkittuja ja hyväksyttyjä. On kuitenkin väärin markkinoida tuotetta ’100% luonnollisena’, ’täysin luonnollisena’ tai vastaavana, jos koko tuote sisältää vain yhtä tai kahta, molekyylitasolla katsottuna luonnosta peräisin olevaa ainetta. Seurauksena on jälleen kerran heikentynyt läpinäkyvyys.
Tämä temppu ei kuitenkaan ole mahdollinen Suomessa – kiitos Elintarvikeviraston asettamien tiukkojen säännösten.
Meilläkin on luonnollisesti oma agendamme, mutta!Tiedämme hyvin, että tämä artikkeli voi vaikuttaa pitkältä, omia lisäravinteitamme tukevalta myyntipuheelta, ja voimme rehellisesti myöntää, että se on myös osittain totta. Mutta tämä johtuu vain siitä, että luotamme tuotteisiimme täysin. Proteiinijauheemme ovat korkealaatuisia, sillä ne valmistetaan omassa tehtaassamme Tanskan Hadsundissa, tanskalaisten työntekijöiden toimesta, Tanskan lakien mukaan ja tanskalaisten viranomaisten valvonnan alla. Noudatamme elintarvikkeita koskevia tanskalaisia ja suomalaisia lainsäädäntöjä, jotka kuuluvat maailman tiukimpiin.
Laatu ja turvallisuus ovat meille myyntivoittoja tärkeämpiä. Markkinoilta löytyy siksi meitä halvempia vaihtoehtoja, mutta samalla kehotamme kuluttajia olemaan tarkkana ylempänä mainittujen huijauskeinojen varalta. Emme haluaa ottaa riskejä, osittain siksi, että haluamme säilyttää lahjomattomuutemme, mutta myös siksi, ettemme halua huijata teitä tai tarjota teille epäilyttäviä aineita, jotka voivat olla terveydelle haitallisia.
Omien tuotteidemme laadun korostamisen lisäksi haluamme myös kehittää kuluttajien kykyä tehdä hyviä valintoja lisäravinteita ostettaessa. Tunnemme lisäravinneteollisuuden sisältä käsin ja voimme siksi antaa tietoja, joiden perusteella kuluttajat voivat tehdä entistä valistuneempia päätöksiä.
Olemme myös huolissamme siitä, että yhä nuoremmat pojat ja tytöt etsivät yksinomaan markkinoiden halvimpia - tai voimakkaimpia lisäravinteita, jotka valitettavasti usein lukeutuvat tässä artikkelissa mainittuihin kategorioihin. Tässä uhkapelissä on panoksena ihmisten kukkaroiden lisäksi myös terveys.
Toivomme, että näiden keinojen läpi käyminen on valaissut sitä, kuinka häikäilemätöntä voiton tavoittelu voi lisäravinneteollisuudessa olla. Samalla toivomme, että olemme terävöittäneet kriittistä arviointikykyänne, kun seuraavan kerran olette ostamassa uusia proteiinijauheita ja muita lisäravinteita. |
Pääse alkuun
Reseptit
Artikkelit
Team Bodylab
