Kirjoittanut Brian Henneberg Nielsen, Fysioterapeutti

Appelsiini-iho tai selluliitti määritellään alan kirjallisuudessa ihon epätasaisuutena ilmenevänä soluaineenvaihdunnan häiriötilana ihonalaisessa kudoksessa.

On tietenkin subjektiivista, pitääkö appelsiini-ihoa kauniina vai ei, mutta uskallan väittää, ettei se nauti kovin suurta arvostusta modernissa yhteiskunnassamme. Selluliittia ei tule sekoittaa cellulitikseen, jolla tarkoitetaan sidekudoksessa olevaa bakteeritulehdusta. Selluliitti ei ole sairaus vaan kosmeettinen vaiva, josta kärsivät lähes yksinomaan naiset. Joidenkin lähteiden mukaan selluliittia on jopa 80-90%:lla naisista.

Appelsiini-ihon fysiologista syntymekanismia ei täysin tunneta, mutta tutkijoiden mukaan rakenteelliset muutokset ihossa ja uloimmassa rasvakerroksessa ovat seurausta hormonaalisten, geneettisten, aineenvaihdunnallisten ja mikroverenkierrollisten tekijöiden yhteisvaikutuksesta.  

Mutta voiko appelsiini-iholle tehdä mitään?
Vuonna 2015 julkaistiin kaksi kattavaa kirjallisuuskatsausta, joissa tarkasteltiin saatavilla olevaa tutkimustietoa appelsiini-ihon hoidosta. Tutkimuksissa tarkasteltujen hoitomuotojen valtava määrä osoittaa myös sen, ettei appelsiini-ihoa todella pidetä nykyajan muoti-ihanteena.
 
Kahdessa kirjallisuustutkimuksessa päädyttiin kahteen hyvin erilaiseen lopputulokseen. Zerini et al.:in tekemän tutkimuksen johtopäätökset olivat pääosin positiivisia, kun taas Luebberding et al.:in tekemässä tutkimuksessa lopputulos oli melko skeptinen. Mielenkiintoista on, että molemmissa katsauksissa tarkasteltiin samoja tutkimuksia. Esittelen tässä artikkelissa molempien katsausten tuloksia, sillä niissä molemmissa tuotiin esille tärkeitä huomioita. “Tiukassa” Luebberding -katsauksessa vaadittiin vahvasti tieteellisten metodien käyttöä, kuten satunnaistamista, plaseboryhmän käyttöä, sokkotestejä, gold standard -mittaustapoja jne. “Pehmeässä” Zerini-tutkimuksessa metodiikkaan suhtauduttiin enemmän laissez faire -tyyliin (tyypillistä kauneuslääketieteelle), ja mm. käyttäjien tyytyväisyyttä pidettiin sopivana menestyskriteerinä. Katsotaan, mihin tutkimukset päätyivät. 

On tietenkin subjektiivista, pitääkö appelsiini-ihoa kauniina vai ei, mutta uskallan väittää, ettei se nauti kovin suurta arvostusta modernissa yhteiskunnassamme

Laitehoito

Appelsiini-ihon hoitoon on kehitetty monia erilaisia laitteita.

-Zerini:
Toimivilta ratkaisuilta vaikuttavat VelaSmooth- ja VelaShape-laitteet, joissa yhdistetään infrapunavaloa, imua, hierontaa ja radiotaajuushoitoa (ihon voimakasta lämmittämistä). Esim. VelaSmoothia koskevassa tutkimuksessa 23% osallistujista koki saaneensa hoidosta hyviä tai erittäin hyviä tuloksia, kun taas 42% koki tulokset kohtalaisiksi. 90% suosittelisi hoitomuotoa ystävilleen. Riippumaton iholääkäri arvioi valokuvien perusteella, että hoito oli poistanut osallistujilla 40% selluliitista.

Myös TriActive-nimisellä laitteella, joka yhdistää imua, hierontaa, laser-valoa ja jäähdytystä on saatu aikaan hyviä tuloksia (yhtä hyviä kuin VelaSmooth- ja VelaShapella).

- Luebberding
Tästä hoitomuodosta on tehty vain muutama RCT-tutkimus, eikä yhdessäkään tutkimuksessa ole käytetty plasebo- tai kontrolliryhmiä. Missään tutkimuksessa hoidostaa ei ole myöskään todettu olevan tieteellisesti merkittävää hyötyä (p ≤ 0.05). Reidenympäryksen ja ihokerroksen paksuuden mittaamista ei voida pitää riittävinä mittaustapoina. Mikään tutkimus ei puolla tämän tyyppisen laitteen käyttöä selluliitin hoidossa.

Laserhoito on toinen yleinen selluliitin hoidossa käytetty hoitomuoto.

-Zerini:
Tutkimusten osallistujat vaikuttivat olevan pitkässä juoksussa kaikkein tyytyväisimpiä juuri laserhoitoon. Tutkimuksissa käytettiin Neodymium-doped yttrium aluminium garnet -nimistä laseria (Nd: YAG). Laseria koskevassa tutkimuksessa 90% osallistujista oli tyytyväisiä hoitoon 6 kuukauden jälkeen. Tutkimuksessa ennen ja jälkeen -kuvat annettiin puolueettomien tarkkailijoiden arvioitaviksi, ja 95% heistä pystyi valitsemaan oikeat ennen- ja jälkeen-kuvat.

-Luebberding:
Useissa tutkimuksissa osallistujia on aivan liian vähän. Laserhoito, jossa aallonpituus on 1440 nm näyttäisi saavan aikaan merkittäviä parannuksia liittyen ihon ulkonäköön, epätasaisuuksien syvyyteen ja epätasaisuuksien lukumäärään. Hoito näyttäisi myös silottavan ihoa. Kirjallisuudesta puuttuu kuitenkin johdonmukaisuutta. Tuloksia ei toisin sanoen toisteta johdonmukaisesti lainkaan, vaikka käytössä olisi sama laite ja sama koejärjestely. Lisäksi 1064 nm:n Nd:YAG -laserin toimivuudelle on vain vähän näyttöä.

-Zerini:
Radiotaajuushoidosta puhutaan tutkimuksissa yleisesti positiiviseen sävyyn. Sillä on onnistuttu kiinteyttämään ihoa ja lisäämään sen kimmoisuutta. Radiotaajuuskäsittely on yksi tutkituimmista hoitomuodoista ja Zerinin mukaan sillä on myös saavutettu parhaimmat tulokset.

-Luebberding:
Radiotaajuuskäsittely todettiin plaseboa paremmaksi hoitomuodoksi vain harvassa tutkimuksessa ja kolmessa RCT-tutkimuksessa.

-Zerini:
Shokkiaalloilla saatiin myös tyydyttäviä tuloksia. Joulukuussa 2015 tehty meta-analyysi käsitti 11 tutkimusta, joissa oli mukana yhteensä 297 osallistujaa. Osallistujat olivat yleisesti tyytyväisiä hoitoon 1-2 viikoittaisen hoitokerran tai 6-8 hoidon jälkeen. 

-Luebberding:
Shokkiaalloista on tehty useita tutkimuksia, mutta monet niistä eivät ole erityisen hyviä. Epäjohdonmukaisuuksia löytyy jopa hyvien tutkimusten tuloksista. Shokkiaallot näyttää kuitenkin olevan yksi niistä hoitomuodoista, joiden tehosta on saatu selkeitä todisteita. 

-Zerini & Luebberding (tästä he olivat yksimielisiä):
Hoitomuoto, jolla ei saatu aikaan hyviä tuloksia, on nimeltään endermologie-vartalohoito. Hoitomuodossa käytetään erityistä laitetta, joka imee ja hieroo ihoa perusteellisesti. Menetelmä muistuttaa hieman VelaSmooth-hoitoa, mutta siitä puuttuvat infrapunavalo ja radiotaajuudet. Tämä hoito sai aikaan näkyviä tuloksia ainoastaan 15%:lla osallistujista.

Selluliitti ei ole sairaus vaan kosmeettinen vaiva, josta kärsivät lähes yksinomaan naiset.

Voiteet

-Zerini:
Erilaiset voiteet todettiin tutkimuksissa itse asiassa melko toimiviksi. Vaikutus näytti vahvistuvan, kun voiteiden käytön yhteydessä hyödynnettiin kompressiota. Huonoimmat tulokset saatiin aikaan aminofylliini-nimisellä voiteella, kun taas kofeiinipitoiset voiteet todettiin tutkimuksissa tehokkaimmiksi. Esim. 79% kofeiinivoiteiden käyttäjistä koki, että iho näytti paremmalta hoidon jälkeen. Osallistujat kokivat toimiviksi myös voiteet, jotka sisälsivät furcellaria lumbricalis -levää, fucus vesiculosus -merilevää, retinoideja (A-vitamiinia muistuttavia aineita), glausiinia, eskiiniä (anti-inflammatorinen vaikutus), visnadiinia (laajentaa verisuonia ja lisää verenkiertoa kudoksessa), neidonhiuspuuta ja CLA:ta. On vaikea sanoa, mitkä aineista todella tehoavat, sillä voiteet sisältävät laajan sekoituksen useita eri aineita.

-Luebberding:
Voiteista ja niiden sisältämistä eri aineista on tehty lukematon määrä tutkimuksia. Niiden perusteella on mahdotonta saada selville, mitkä aineista ovat todella tehokkaita ja mitkä eivät. Vain neljässä tutkimuksessa testattiin yhtä ainetta kerrallaan: kahdessa tutkimuksessa kofeiinia ja kahdessa retinolia. Näistä vain yhdessä tutkimuksessa (retinoli) havaittiin merkittävä ero plaseboryhmään verrattuna. Tulosten mittaamisen oli käytetty itsearviointia, ympärysmittaa ja muita epäluotettavia menetelmiä. 

Niistä 14 tutkimuksesta, joissa tarkasteltiin useita eri aineita, vain viidessä havaittiin parempia tuloksia kuin plaseboryhmissä. Monet tutkimuksista eivät olleet myöskään erityisen laadukkaita. Kaiken kaikkiaan selluliittivoiteiden toimivuudesta ei ole juurikaan todisteita.

Harjoittelu ja ruokavalio

-Zerini:
Harjoittelulla ja dieetillä saatiin aikaan kohtalaisen hyviä tuloksia, mutta katsauksessa ei ollut  mukana erityisen montaa tutkimusta. Yhdessä tutkimuksessa ei havaittu minkäänlaista eroa dieetin, dieetin + harjoittelun tai harjoittelun ja kompressiohoidon yhdistelmissä. Toisessa tutkimuksessa saatiin puolestaan aikaan hyviä tuloksia pelkällä dieetillä, mutta tulokset paranivat entisestään, kun dieetin yhteydessä käytettiin kofeiinivoidetta.

Kahdessa tutkimuksessa saatiin aikaan hyviä tuloksia aroniamehua nauttimalla.

Erittäin tyytyväisiä osallistujat olivat eräässä tutkimuksessa testattuun hoitomuotoon, jossa CLA:n yhteydessä käytettiin tarkemmin määrittelemättömiä ’yrttipillereitä’. Jopa 50% osallistujista oli tyytyväisiä tuloksiin syötyään pillereitä 60 päivän ajan, ja tyytyväisyysaste oli jopa 75% , kun pillereiden kanssa käytettiin CLA:ta.

-Luebberding: 
Joidenkin mielestä selluliitti väheni laihtumisen yhteydessä, mutta toiset kokivat vaikutuksen päinvastaiseksi. Osassa ’pilleritutkimuksista’ ei oltu analysoitu lainkaan sitä, kuinka vakava selluliittiongelma osallistujilla oli. Tutkimuksessa, jossa tämä oli otettu huomioon, ei havaittu merkittävää parannusta. Aroniamehututkimuksissa havaittiin useamman ihokerroksen ohenemista.

Joidenkin mielestä selluliitti väheni laihtumisen yhteydessä, mutta toiset kokivat vaikutuksen päinvastaiseksi. 

Muut hoitomuodot

-Zerini:
CO2-hoito tai carboxy-terapia, jossa ihoon ruiskutetaan hiilidioksidia näyttäisivät myös kohtalaisen hyviltä hoitomuodoilta. Tosin tulokset eivät olleet aivan yhtä hyviä nuoremmilla naisilla. Useissa tutkimuksissa CO2-hoito oli yhdistetty rasvaimuun, ja tällä yhdistelmällä saatiin vielä parempia tuloksia. 

-Luebberding:
Laihtuminen ja reisien ympärysmitan pieneneminen otettiin huomioon yhdessä havainnointitutkimuksessa, mutta selluliitin määrää/astetta ei arvioitu pitkällä aikavälillä.

-Zerini:
Eräässä tutkimuksessa kokeiltiin tekniikkaa, jota kutsutaan englanniksi nimellä subcision technique. Kyseessä on mikrokirurginen menetelmä, jossa leikataan ihon alla olevaa sidekudosta selluliitille tunnusomaisten epätasaisuuksien vähentämiseksi. Menetelmällä saatiin aikaan ’lupaavia tuloksia’. 78.8 % osallistujista olivat tyytyväisiä hoidon tuloksiin. 

-Luebberding:
Zerini on oikeassa, mutta tutkimustuloksista puuttui tilastollisia analyyseja.

Lopuksi

Selluliitin hoitaminen on vaikeaa, sillä se saadaan vain harvoin katoamaan kokonaan, ja ongelma palaa lähes aina takaisin. Hoitojen tehokkuutta on myös vaikea arvioida. Selluliitin asteen mittaamiseen on olemassa asteikko (cellulite severity scale (CSS)), mutta sitä on käytetty vain osassa tutkimuksista. Muissa tutkimuksissa osallistujille on annettu erilaisia kyselylomakkeita, joissa heiltä on kysytty hoidon tehosta, tyytyväisyydestä jne. Toisissa tutkimuksissa arviointi on tehty kuvien tai reiden ympärysmittojen perusteella. Tietyissä tutkimuksissa osallistujia pyydettiin vain arvioimaan muutoksia ihonalaiskudoksen tai verinahan paksuudessa ja ihon elastisuudessa. Osassa tutkimuksista tuloksia oli seurattu, ja osallistujien tyytyväisyyttä oli kysytty uudelleen muutamaan viikon tai kuukauden jälkeen. Toisissa tutkimuksissa tätä ei ollut kuitenkaan tehty ja huomiota oli kiinnitetty ainoastaan välittömiin tuloksiin. Lisäksi, kuten Luebberdingin kirjallisuuskatsauksessa todetaan, kaikki tutkimukset eivät olleet tasoltaan erityisen hyviä. Hoitojen vaikutuksista on siksi vaikea antaa yleistä arviota. Näyttää tosin siltä, että useimmat tutkimusten osallistujista olivat tyytyväisiin tuloksiin. On kuitenkin vaikea sanoa, saavutettiinko hoidoilla todellisuudessa tuloksia, vai olivatko osallistujat vain yleisesti tyytyväisiä hoitoon plasebovaikutuksen takia tai koska se tuntui hyvältä.

Hoidoilla todettiin olevan vain vähän sivuvaikutuksia, kuten turvotusta, heikentynyttä tuntoaistia, kutinaa, pieniä mustelmia ja ihon punoitusta. Eniten sivuvaikutuksia oli rasvaimulla, subcision-tekniikalla ja laserhoidolla. Kaikki sivuvaikutukset kuitenkin hävisivät nopeasti.

Zerinin tutkimuksessa ei ole pyritty arvioimaan niinkään sitä, voidaanko hoitomuodoilla päästä selluliitista eroon lopullisesti. Tuloksissa on todettu sen sijaan, että hoitomuodoilla saadaan aikaan pieniä parannuksia, ja koehenkilöt vaikuttavat olleen niihin tyytyväisiä. Jos asiaa tarkastellaan kriittisemmin Luebberdingin näkökulmasta, ei tilanne näytä välttämättä yhtä myönteiseltä.

Eräs asia, johon tutkimuksissa ei ole otettu lainkaan kantaa, on se, voitaisiinko selluliitti vain hyväksyä osaksi normaalia elämää, mutta tämä on varmasti täysin toinen keskustelunaihe.

Selluliitin hoitaminen on vaikeaa, sillä se saadaan vain harvoin katoamaan kokonaan, ja ongelma palaa lähes aina takaisin. 

Lähteet:

J Cosmet Dermatol. 2015 Sep;14(3):224-40. doi: 10.1111/jocd.12154. Epub 2015 Jul 6. Cellulite treatment: a comprehensive literature review. Zerini I, Sisti A, Cuomo R, Ciappi S, Russo F, Brandi C, D'Aniello C, Nisi G.
Int J Surg. 2015 Dec;24(Pt B):210-7. doi: 10.1016/j.ijsu.2015.07.644. Epub 2015 Jul 22. Extracorporeal shock wave therapy (ESWT) for the treatment of cellulite--A current metaanalysis. Knobloch K, Kraemer R.
Am J Clin Dermatol. 2015 Aug;16(4):243-56. doi: 10.1007/s40257-015-0129-5. Cellulite: an evidence-based review. Luebberding S, Krueger N, Sadick NS.

Artikkeleita ja kirjoituksia laativat bodylab.fi -sivustosta riippumattomat kirjoittajat. Tämä tarkoittaa, että teksteissä ilmaistut mielipiteet eivät kuvasta yrityksen tai sen työntekijöiden mielipiteitä. Kaikki bodylab.fi -sivuston artikkelit ja muut tekstit heijastavat toisin sanoen ainoastaan kirjoittajan omia mielipiteitä.